SOSIAALISEN KESTÄVYYDEN ULOTTUVUUS

Kestävän kehityksen tarkastelulle on tunnusomaista, että hyvinvointia tarkastellaan laajasti, ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Alila, Gröhn, Keso ja Volk (2011) esittävät sosiaaliselle kestävyydelle seuraavat edellytykset:

1. Riittävän toimeentulon, hyvinvointipalvelujen ja turvallisuuden takaaminen.
2. Resurssien ja toimintamahdollisuuksien oikeudenmukainen jakautuminen ja yksilön mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.
3. Osallisuus, yhteisöllisyys ja kiinnittyminen yhteiskuntaan.

Sosiaalisen kestävyyden osatekijät ovat perusarvoja jo itsessään, mutta niillä on myös positiivinen vaikutus muille yhteiskunnan osa-alueille. (Alila ym. 2011, 6-8). Tässä verkkoympäristössä syvennytään tarkasteleman ja edesauttamaan sosiaalista kestävyyttä: erityisesti yksilön mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä, sekä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja yksilön mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä erityisesti makro- ja mikrotasolta, yksilön ja seurayhteisön kautta.

Osallisuuteen liittyy yhteisten normien hyväksymistä sekä yksilöiden ja ryhmien välistä vuorovaikutusta. Tämä edellyttää myös instituutioiden kehittyneisyyttä ja toimivuutta. Osallistuminen tapahtuu sosiaalisten suhteiden ja erilaisten verkostojen kautta eriasteisilla tasoilla. Liittyminen yhteisöön ja yhteiskuntaan on siis vuorovaikutteista, normien ja arvojen kautta säänneltyä toimintaa. (Alila ym. 2011, 13-14). Urheiluseuraan kiinnittyminen on esimerkki sosialisoitumisesta ja yhteisöllisyydestä. Makro- ja mikrotasot ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jolloin pelaaja muovautuu aina osaksi ympäristön vaikutuksessa. (Meri, Piirainen & Savolainen 2018, 30). Pelaajien aktiivisen toimijuuden ja osallisuuden lisääminen vaatii siis seurakulttuurin kehittämistä toimivaan ja aktiiviseen suuntaan.