Ihminen on luonnostaan aktiivinen: hän osallistuu ja toimii passiivisuuden sijaan. Toimijuus on aloitteellisuutta ja vastuullisuutta. Se on tunnetta siitä, että asiat eivät vain tapahdu minulle, vaan minä ja me teemme asioita ja vaikutamme niihin. Yksilön ymmärrys omasta minästä muuttuu osallistumalla ja yhteisössä toimiessa, eli tunne toimijuudesta siis kehittyy osallistumalla yhteisössä. Ihminen oppii toimimaan sitoumusten ja eri tilanteiden mukaan. Yhteisössä ihmiselle muodostuu käsitys itsestään toimijana, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia, mielipiteitä, tietoja ja taitoja. Kyky tehdä aloitteita, vastustaa sekä ottaa ja antaa apua kehittyy. Toimijuus näkyy siis myös siinä, että tietää keneltä ja mistä voi pyytää apua, ja myös osaa tarjota omaa osaamistaan toisten avuksi. (Kumpulainen, Krokfors, Lipponen, Tissari, Hilppö & Rajala 2010, 25-26.)
Toimijuus on itseisarvoisesti tärkeää. Se synnyttää pystyvyyden tunnetta eli tunnetta siitä, että omiin ja yhteisiin asioihin voi aidosti vaikuttaa. Tämä on merkityksellistä asioiden eteen ponnistelun ja vaivannäön kannalta. Toimijuuden kehittymisellä ja sen merkityksen ymmärtämisellä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Toisaalta se tukee arvoja, joihin lapsia tulisi kasvattaa, ja toisaalta se tukee niitä valmiuksia, joita työntekijöiltä odotetaan työelämässä. (Kumpulainen ym. 2010, 25-26.)
Kulttuuri voidaan määritellä esimerkiksi jonkinlaiseksi tavaksi tai kyvyksi toimia ja ajatella. Kulttuuri siis ilmenee yksilön tai yhteisön tapana toimia ja ajatella. Kulttuuria, eli siis yhtenäisiä toiminta- ja ajattelutapoja, on mahdollista kehittää. Myös seurakulttuuri sisältää nämä elementit, joten myös sitä on mahdollista kehittää. Pelaajat ja joukkueet ovat osa seuraa, jolloin seurakulttuuri, eli tapa toimia ja ajatella kehittyy yksilöstä lähtien. Toimintatapojen muuttaminen aktiivisempaan ja toimijuutta, aloitteellisuutta ja vastuullisuutta, korostavaan suuntaan luo edellytyksiä pelaajien kehittymiselle. (Meri, Piirainen & Savolainen 2018, 1-3.)
Toimijuuden kokeminen ja sen kehittäminen ovat myös urheiluharrastustoiminnan kasvatuksellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna itseisarvoisesti tärkeää ja hedelmällistä. Osallisuuden voidaan ajatella näkyvän vaikuttamismahdollisuuksien ja arvokkuuden kokemisen kautta, eli toimijuuden myötä. Sellainen toimintaympäristö, joka tarjoaa kokemuksen omaehtoisuudesta, pystyvyydestä ja yhteenkuulumisesta, tuottaa elämästä haltioitumista, ilahtumista ja kukoistamista (Salonen 2018). Toimijuutta korostava seurakulttuuri voi siis olla merkittävä myös yksilön, sekä valmentajan että pelaajien ja muiden toimijoiden, hyvinvoinnin, elämän mielekkyyden ja aktiivisen elämänasenteen kannalta.